Viikko oli tähän mennessä mielenkiintoisin ja mukavin. Ensinmäinen osasto, jossa oikeasti saimme osallistua potilaan hoitoon. Pääsimme ottamaan vauvoilta Ekg:n, mittailimme bilirubiiniarvoja, kuuntelimme sydän ja keuhkoääniä, pesimme ja ruokimme vauvoja, sekä saimme halutessamme vain sylitellä vauvoja ja näin auttaa varhaisen vuorovaikutuksen muodostamisessa.
Vauvat voivat olla osastolla useampia kuukauksia ilman omien vanhempiensa läheisyyttä, joten vuorovaikutuksen synty jää hoitajien tehtäväksi. Pitkään osastolle jäävien potilaiden vanhemmat tuovat keskoskaappeihin ja potilas sänkyihin nauhoituksia omasta puheestaan, että vauva tunnistaisi kotiin siirtymisen jälkeen omat vanhempansa äänet.
 |
| Tässä huoneessa oli vasta osastolle siirtyneitä potilaita. Jokaisesta potilaasta otettiin heti osastolle siirtymisen jälkeen Ekg, jotta varmistutaan ettei potilaalla ollut synnynnäistä sydänvikaa tai muita häiriöitä sydämessä. |
 |
| Sydän- ja keuhkoäänien kuuntelua. Sydämmen tunnistaa ja löytää kyllä helposti, mutta keuhkojen kuuntelu olikin kinkkisempi juttu! |
 |
| Bettina ja päivänvanha vauva. Taustalla näkyy sinivalohoidossa olevia potilaita. |
 |
| Ekg anturoiden asettelua. Tässä toivottiin kovasti, että vauva nukkuisi ja olisi mahdollisimman paikoillaan. Meidän lääkäriopiskelija nimittäin tunaroi ensinmäisten lätkien laittojen yhteydessä, joten meille jäi kerran jo käytetyt lätkät, mitkä ei millään meinnannut pysyä kiinni liikkuvssa potilaan rintakehässä. Kuitenkin lopulta saatiin tulosta ja terve sydän! |
 |
| Jasmin ja Laura oli jälleen meidän kanssa samalla osastolla |
Ensiviikolla vaihdamme sairaalaa ja siirrymme leikkaussalin puolelle. Kaksi viimeistä viikkoa meneekin uudessa sairaalassa ja sitten harjoittelumme on ohi! Nopeasti on aika hurahtanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti